Kesäihottuma

Kesäihottuma


Hevosten kesäihottuma ei ole parannettavissa oleva tauti, mutta oikealla hoidolla sen voi pitää hallinnassa.

Suomessa kesäihottumaa tavataan islanninhevosten lisäksi shetlanninponeilla, russeilla, suomenhevosilla, täysverisillä ja arabeilla (toim.huom.omien kokemusten mukaan myös puoliverisillä).
Kesäihottuma on yleisin islanninhevosilla, joista sitä tutkimusten mukaan sairastaa 15-18%. Yleisin ihottuma on Islannissa syntyneillä ja muihin maihin viedyillä hevosilla kuin muualla syntyneillä. Islannissa syntyneet hevoset sairastavat yleensä voimakkaammin kuin muualla syntyneet.

Aiheuttajat
Kesäihottuman aiheuttajina ovat mm.ilmastolliset olosuhteet, auringonvalo, ruohoallergia, ravitsemukselliset puutokset, bakteerit ja sienet. Pääasiallisena syynä ovat kuitenkin purevat hyönteiset, lähinnä Culicoides-suvun polttiaislajit, jotka ovat aktiivisia laidunkauden aikana, mutta myös mäkäräiset aiheuttavat yliherkkyyttä.
Polttiaiset ovat 1-2 mm pitkiä hyönteisiä, joilla on kirkkaat tummapilkulliset siivet. Polttiaiset elävät erityisesti mutaisessa tai hyvin märässä maassa. Toukat kuoriutuvat huhti-toukokuun vaihteessa (hieman ilmastosta riippuen) ja niillä on kaksi aktiivisuuskautta vuodessa. Toinen touko-kesäkuussa ja toinen syys-lokakuussa.
Polttiaiset ovat erittäin aktiivisia auringonnousun ja –laskun aikaan. Polttiaisia ilmenee paikallisesti, riippuen maaperän korkeudesta ja kosteudesta, mutta myös muista ympäristöolosuhteista, kuten tuulesta ja lämpötilasta. Polttiaiset ovat huonoina lentäjinä harvinaisia voimakkaan tuulisilla alueilla. Polttiaisten aktiivisuus laskee huomattavasti kun lämpötila laskee alle +10.

Oireet
Ihottuma oireilee pääasiassa lämpimänä vuodenaikana. Ensimmäiset oireet ilmenevät toukokuussa ja häviävät vähitellen syys-lokakuussa. Kesäihottumaan sairastuu tavallisesti vain yksittäiset hevoset, eikä se tartu lauman muihin hevosiin, eikä ihmisiin. Ihottumaa esiintyy yleisimmin harjamarrossa ja hännän tyvessä, mutta myös säässä, lautasilla, päässä ja kyljissä. Tavallisimpia oireita ovat kutina, paikallinen karvattomuus, ihon paksuuntuminen ja hilseily. Ihottumaan liittyy voimakas hankaaminen, mikä voi johtaa haavoihin ja tulehduksiin. Hevoset voivat itse aiheuttaa itselleen ihovaurioita hankaamalla itseään aitoja ja puita vasten, mutta myös puremalla itseään eri puolille kehoa tai hangatessaan itseään kaviolla.
Mikäli hankaamista ei saada estettyä, hankaaminen jatkuu ja sen seurauksena iho turpoaa ja muuttuu karkeaksi, verestäväksi ja kuumottavaksi. Ihottuman vaikeusaste vaihtelee yksilöiden välillä ja oireet usein pahenevat vuosi vuodelta. Hoitamaton kesäihottumaa poteva hevonen on usein äkkinäinen paetessaan hyönteisiä laitumella ja yrittämällä helpottaa oloaan piehtaroimalla sekä hankaamalla itseään maata vasten.

Hoito
Hoito on vaikeaa, eikä hevosta useinkaan saada täysin oireettomaksi. Markkinoilla on monenlaisia hoitoaineita, joiden teho selviää vasta kokeilemalla. Hevoset kun ovat varsin yksilöllisiä. Kokeilussa olisi syytä olla varovainen ja kokeilla yhtä tuotetta kerrallaan riittävän pitkän ajan, jotta tuotteen tehosta saa realistisen käsityksen.
Ennen hoitoja täytyy silti olla varma että kyseessä on kesäihottuma, eikä jokin muu mahdollinen sairaus.
Hevosten loimittamisesta on myös havaittu olevan apua ja markkinoilla onkin jo erilaisia ja hintaisia ötökkäloimia, joiden tarkoituksena on siis suojata hevonen vatsasta korviin saakka ja usein nämä loimet myös estävät auringon uv-säteilyä, ainakin osittain.
Ihottumaloimen lisäksi hevoset usein tarvitsevat hyönteiskarkoitteita ja rasvaamista estämään kovan ruven muodostumista hangattuihin kohtiin. Hyönteisten pääsyä talliin voi estää laittamalla tuulettimen oviaukkoon, illä huonoina lentäjinä polttiaiset eivät pääse tuulettimen ohitse. Laitumilla tulisi välttää seisovia vesilammikoita. Tuuliset ja avoimet laitumet ovat kesäihottumahevosille ihanteellisia. Laidunalueen aitaus sähkölangoilla on hyvä vaihtoehto, koska niihin hevoset eivät voi hangata itseään.
Pidetään polttiaiset loitolla!