Ruoansulatus

Hevosen ruoansulatus on kehittynyt sulattamaan korsirehua, ei runsaasti tärkkelystä sisältäviä väkirehuja. Hevonen myös hajottaa ja hyväksikäyttää sokereita paremmin kuin tärkkelystä. Ruoansulatus on kehittynyt ottamaan vastaan rehua pieninä annoksina pitkin päivää ja laitumella ollessaan hevonen käyttääkin vuorokaudessa keskimäärin 16 tuntia syömiseen. Tämänhän me kaikki varmasti tiedämmekin.
Tiedosta huolimatta olemme tottuneet ruokkimaan kolme kertaa päivässä, koska useammin emme ehdi.
Iltaruokaan laitamme kaikki mahdolliset lisärehut, vaikka suoliston hyvinvoinnin kannalta tulisi joka ruokintakerralla syöttää samoja rehuja. Iltaruoasta teemme märkää mössöä, vaikka syljen erityksen kannalta olisi parempi syöttää mahdollisimman kuivia rehuja. Vitamiinikuurit annamme vuodenaikojen perusteella, vaikka hevonen saattaakin tarvita vitamiinitäydennyksen ympäri vuoden..
Jokainen varmasti hoitaa hevosensa niin hyvin kuin aika ja mahdollisuudet antavat myöden.
Ja totuus on toki sekin ettei nykypäivän kilpahevosia voida pitää yötä päivää laitumella tai vapaalla heinäruokinnalla jos meinataan saada tuloksia aikaan! Yksi tapa sopii yhdelle ja toinen toiselle.
Tässä kuitenkin muutamia faktoja jotta ymmärtäisimme miten tuo monimutkainen ruoansulatuselimistö oikein toimii! 

Sylki

Hevosen pureskellessa sylki kostuttaa rehumassan, minkä seurauksena nieleminen ja rehun kulku ruokatorvessa helpottuvat. Sylki neutraloi mahan ja suoliston sisältöä. Syljessä ei kuitenkaan ole sulatusentsyymejä. Syljen eritys on sitä runsaampaan, mitä karkeampaa rehu on, mitä kauemmin rehun pureskelu kestää tai mitä pienempi rehujen vesipitoisuus on. Siksi mössöjen ja puurojen syöttäminen ei ole suositeltavaa, vaan esimerkiksi melassileikettä turvotetaan juuri ja juuri sellaiseen vesimäärään, että se turpoaa. Normaalisti sylkeä erittyy 15-25 litraa päivässä rehuannoksen koostumuksen mukaan. Heinää pureskellessa sylkeä erittyy kaksi kertaa enemmän kuin kauraa syödessä, saati sitten mössöjä ”purressa”. Karkearehukilon pureskelu tuottaa sylkeä n.400 g ja väkirehukilon pureskelu n.200g. Karkearehun (heinä, olki, laidun) syönti kuluttaa myös hampaita tasaisesti. Suusta rehu kulkeutuu nieluun ja edelleen ruokatorveen. Hevosen nielu on varsin ahdas ja saattaakin tukkeutua syötettäessä esim. pilkkomattomia porkkanoita tai omenoita.

Mahalaukku

Hevosen mahalaukku on pieni, tilavuus on vain 10-20 litraa ja juuri tästä syystä päivittäinen rehuannos tulee jakaa vähintään kolmeen ruokintakertaan. Mahassa rehu viipyy tavallisesti vain 2-3 tuntia. Sulatus käynnistyy mahalaukun alkuosassa bakteeritoiminnan vaikutuksesta. Mahalaukun loppuosaan erittyvä mahaneste, joka sisältää entsyymejä, hajottaa lähinnä valkuaisaineita. Hiilihydraattien ja rasvojen hajotus mahalaukussa on vähäistä. Kova rasitus ennen tai heti ruokinnan jälkeen vähentää mahanesteen eritystä, mikä taasen heikentää rehun sulatusta. Samankaltainen vaikutus saattaa olla stressitekijöillä. Mahalaukussa ei tapahdu ravintoaineiden imeytymistä, vaan rehu siirtyy hitaasti pieninä annoksina ohutsuoleen.

Ohutsuoli

Ohutsuoli on rehun pääasiallinen sulatuspaikka ja sieltä imeytyy suurin osa ravinteista. Hevosen ohutsuolen tilavuus on noin 60 litraa (huom. issikoilla erilainen ohut/paksusuolirakenne kuin muilla hevosilla) ja pituus 16-20 metriä.
Ohutsuolta peittää sen alkuosaa lukuunottamatta suolinukka, joka lisää suolenseinämän pinta-alaa ja tehostaa ravinteiden imeytymistä. Suolen seinämässä ja nukassa on tiheä hiussuoniverkosto, jonka kautta ravintoaineet imeytyvät verenkiertoon.
Suolen seinämä on jatkuvassa liikkeessä, minkä seurauksena suolessa oleva rehumassa sekoittuu ja liikkuu eteenpäin. Suolen seinämän ärsyttämiseksi ja liikkeiden edistämiseksi hevonen tarvitsee riittävästi karkeaa rehua (heinää). Hevosen kuljetus, kova valmennus ja kilpailuttaminen voivat hidastaa suolen liikkeitä ja aiheuttaa ummetusähkyä.
Solujen seinämäaineet, selluloosa ja hemiselluloosa, osa rehujen valkuaisesta sekä se osa tärkkelyksestä, joka ei ehdi hajota ohutsuolessa vilja-annosten ollessa suuria, kulkevat ohutsuolesta ruoasulatuskanavan seuraavaan osaan, eli paksusuoleen hajotettaviksi. Rasvat (esim.öljyt) ehtivät todennäköisesti hajota täydellisesti ohutsuolessa.

Paksusuoli

Paksusuolessa hajoaa sellaisia rehun osia, jotka ovat kulkeneet hajoamatta ohutsuolen läpi. Näitä ovat solujen seinämäaineet (selluloosa, hemiselluloosa), jotka hajoavat kokonaisuudessaan paksusuolessa, sekä osa valkuaisesta ja tärkkelyksestä.
Rehujen hajotus paksusuolessa perustuu pieneliöstön toimintaan. Pieneliöt ovat bakteereja ja alkueläimiä, jotka käyttävät energianlähteenään etupäässä rehujen soluseinämäaineita, selluloosaa ja hemiselluloosaa. Energiaa ne saavat myös helppoliukoisista hiilihydraateista, kuten melassista ja ohutsuolessa hajoamattomasta tärkkelyksestä.
Pieneliöstän hajottaessa kuituja, tärkkelystä ja valkuaisaineita muodostuu sivutuotteena haihtuvia rasvahappoja (etikka-,propioni- ja voihappo), jotka imeytyvät verenkiertoon. Hevonen käyttää niitä energianlähteenään. Haihtuvat rasvahapot muodostavat noin 25-30 % energialähteistä, joskus suuremmankin osan. Pieneliöiden hajoittaessa kuituja syntyy lisäksi erilaisia kaasuja, jotka normaalisti poistuvat suolistosta, mutta saattavat aiheuttaa joskus vakaviakin seurauksia (kaasuähky), jos niitä jostain syystä (esim.pilaantunut rehu) muodostuu liikaa.
Suolen seinämä ja sen bakteerit valmistavat C- ja K-vitamiineja sekä B-ryhmän vitamiineja. Näitä muodostuu yleensä terveen hevosen paksusuolessa riittävästi. Mm. kuljetusten ja karvanlähdön aikaan kuitenkin usein suositellaan B-vitamiinikuuria.
Paksusuolessa rehumassasta poistuu vettä ja veden mukana imeytyy myös elektrolyyttejä, eli natriumia, klooria, kaliumia ja fosforia.
Peräsuoli on lannan varastointipaikka, jossa ei tapahdu ravintoaineiden imeytymistä. Lanta on rehujen sulamatonta jäännöstä sekä ruoansulatusrauhasten eritteitä ja kuolleita soluja. Lannan vesipitoisuus on n.60-75%. Mm. lese ja melassileike löysentävät suolen sisältöä ja lantaa.

Paksusuolen pieneliöstökoostumus ja –määrä riippuvat ruokinnan koostumuksesta eli karkearehu –väkirehusuhteesta ja rehujen tyypistä (laidun/kuivaheinä/säilöheinä/vilja jne.) Jotta ruokinnan muutokset eivät järkytä paksusuolen pieneliöstön toimintaa, on ruokinnan muutosten tapahduttava vähitellen ja hevonen on totutettava uusiin rehuihin riittävän pitkän ajan kuluessa. Esim. väkirehuannosta nostetaan 200g päivässä, jolloin kilon lisäykseen käytetään viisi päivää.( Rehumitta on aina kilo, ei litra. Koska mm. kauran paino / litra voi vaihdella 400-600 gramman välillä, mittarilla on todellakin merkitystä.)

Herkimpiä pieneliöt ovat ruokinnan sokeri- ja valkuaispitoisuuden muutoksille.
Pieneliöiden häiriöttömälle toiminnalle on tärkeää pienliöiden elinolosuhteiden säilyminen. Hajotettavan rehumassan on oltava riittävän kuohkeaa, eikä se saa olla kovin hapanta. Syljen sisältämät ja toidaalta suolen seinämän läpi suoleen virtaavat neutraloivat aineet (bikarbonaatit ja fosfaatit) tasaavat rasvahappojen aiheuttamaa suolen sisällön happamuutta. Varsinkin liian suuret väkirehuannokset tekevät suolen sisällön pieneliöille liian happamaksi, kun viljan tärkkelystä kulkeutuu hajotettavaksi paksusuoleen. Tärkkelyksen hajotus paksusuolessa lisää siellä maitohapon tuotantoa, mikä aiheuttaa happamoitumisen.
Myös liika valkuainen on haitallista pieneliöille, samoin homeiset tai muuten pilaantuneet rehut. Häiriöt ilmenevät ripulina, ähkyilynä, yleiskunnon laskuna ja karvapeitteen huononemisena sekä työhalukkuuden ja suorituskyvyn laskuna. Häiriöiden ilmaannuttua on väkirehuannosta pienennettävä. Viljan korvaaminen melassilla tai öljyllä pienentää tärkkelyksen ja valkuaisen määrää.

Rehujen sulavuutta parantaa:

- väkirehun lisääminen (esim. melassileike)
pieneliökanta monipuolistuu useita rehuja syötettäessä (verrattuna pelkkään heinä / kaura-ruokintaan) ja paksusuolen pieneliöthän olivat elintärkeitä!
- säännöllinen liikunta
- fyysisen kunnon paraneminen
- rehujen hauduttaminen (ei tarkoita mössäämistä; osa rehusekoituksista on käsitelty sulavuuden parantamiseksi ja esim. Botnia Grain Oy valmistaa kypsennettyä kauraa)
- Pellavaruohe parantaa kivennäisten imeytymistä, sekä vaikuttaa positiivisesti hevosen limakalvojen kuntoon.

Sulatusta heikentää:

- kova rasitus ja stressi
- äkillinen kova rasitus heti ruokinnan jälkeen (verenkierto siirtyy suoliston alueelta raajoihin) tai ruokkiminen heti rasituksen jälkeen
- purentaviat ja hampaiden epätasainen kuluminen
- kovin kuitupitoisten rehujen syöttäminen suurina määrinä (esim.olki)
- melu yms. häiriöt ruokinnan aikana